Åke Mattas: Omakuva

1962, öljy kankaalle, 65 x 54 cm

Taidekoti Kirpilän kokoelmaan kuuluu 48 Åke Mattaksen (1920–62) teosta muodostaen yhden Suomen merkittävimmistä Mattas-kokoelmista. Kirpilän kokoelma sisältää kattavan läpileikkauksen Mattaksen tuotantoon alkaen nuoruuden töistä aina viimeisten vuosien omakuviin. Åke Mattas edustaa sotien jälkeistä taiteilijasukupolvea ja erityisesti ekspressionistista tyylisuuntausta, vaikkei kuulunutkaan varsinaisesti kyseiseen taiteilijaryhmään. Boheemia taiteilijaelämää elänyt Mattas kuoli vain 42-vuotiaana, ja osittain varhaisen kuoleman vuoksi hänen ympärilleen on muodostunut romanttinen neromyytti.

Ihmiskuvaus oli Åke Mattaksen taiteen keskeinen kiinnostuksen kohde. Myös valtaosa Kirpilän kokoelmaan kuuluvista Mattaksen teoksista on muoto- tai henkilökuvia, mukaan lukien seitsemän taiteilijan omakuvaa, joista yksi on hänen viimeisiä omakuviaan vuodelta 1962. Tässä teoksessa hän on kuvannut itsensä 2/3-profiilissa, katse käännettynä hieman sivuun. Rintakuvaformaattiin perustuvassa teoksessa voi nähdä kaikuja Vincent van Goghin tyylistä. Maalauksen vahvoja elementtejä ovat luonnosmaisuus ja vapaa siveltimenjälki. Tausta on taiteilijalle tyypilliseen tapaan jätetty tyhjäksi ilman kuvan syvyysulottuvuuden korostamista tai yksityiskohtien maalaamista. Tämä luo hänen ihmiskuvaukselleen hyvin ominaisen ajattomuuden ja paikattomuuden tunteen.

Kokoelmaan kuuluvissa nuoruuden omakuvissa vuosilta 1945 ja 1946 taiteilijan katse on varma ja haastava, mutta nyt se on poissa, ja hänen koko olemuksensa näyttää väsyneeltä. Maalauksessa kapeakasvoinen taiteilija tuntuu katoavan vihreäkauluksisen verryttelytakilta näyttävän asun sisälle – musta pusero vie lähes puolet maalauksen pinta-alasta. Mattaksen alkoholiongelma oli pahentunut 1950-luvun aikana, ja hän joutui ajoittain myös hoitoon riippuvuutensa takia. 1960-luvulle tultaessa Mattas oli varsin huonossa kunnossa, mutta työskenteli kuitenkin kolmen viimeisen elinvuotensa aikana tuotteliaasti. Kahden viimeisen vuoden omakuvat kertovat taiteilijan henkisestä ja ruumiillisesta olotilasta, väsyneestä ihmisestä ja voimien haihtumisesta. Alkoholismin ja kuluttavan elämäntyylin jäljet näkyvät varmastikin myös hänen tähän teokseen tallentamassaan fyysisessä olemuksessa.

Taidekoti Kirpilän kokoelmaan kuuluu myös Aimo Kanervan (1909–91) maalaama muotokuva taiteilijaystävästään vuotta ennen Mattaksen kuolemaa. Seuraavana vuonna Mattakselta puolestaan valmistui muotokuvan Kanervasta, joka myös löytyy Kirpilän kokoelmasta. Teokset maalattiin Kanervan ateljeessa Helsingissä näiden kahden vuoden aikana. Kanervan maalauksessa Mattas tuntuu hyvin etäiseltä hahmolta, joka vaikuttaa kuin hiipuvan pois ja katoavan maalauksen pintaan. 

Juhani Kirpilä oli erityisen kiinnostunut muotokuvista sekä taiteilijoiden omakuvista ja ripusti yhteen asuntonsa huoneista pelkästään henkilökuvia. Myös Åke Mattaksen teoksilla on vastaava erityisasema, sillä Kirpilä kokosi taiteilijan työt omaksi ryhmäkseen. Näihin teoksiin voi tutustua Taidekoti Kirpilän erkkerihuoneessa eli nk. Mattas-huoneessa.

 

Päivi Mustola

 

Lähteet:

Palin, Tutta. Modernin muotokuvan merkit: Kuvia 1800- ja 1900-luvuilta Taidekoti Kirpilässä. Taidekoti Kirpilän julkaisuja 4, Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 2007.

Taidekoti Kirpilä. Toim. Lauri Anttila, Tero Laaksonen & Anneli Lindström. Taidekoti Kirpilän julkaisuja I, Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 1998.

Vieru, Elina. Åke Mattas: Oma kuva 1920–1962. Oulu 1991.

Mattas Omakuvapieni2