Einar Ilmoni: Istuva alaston poika

1907, öljymaalaus kankaalle, 84 x 78 cm.

Einar Ilmoni (18801946) oli Juhani Kirpilän suosikkitaiteilija, ja Taidekoti Kirpilän kokoelmaan kuuluu kuusi teosta tältä yksinäiseltä ja syvästi uskonnolliselta taiteilijalta.

Ilmoni oli syntynyt Lappeenrannassa, mutta perhe muutti Kangasalle Einarin ollessa pieni lapsi. Hän asui koko elämänsä Kangasalla neljän sisaruksensa kanssa ja oli luonteeltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä. Lääkäri ja taidekeräilijä Håkan Gadolin alkoikin kutsua Ilmonia ”Kangasalan erakoksi” 1950-luvulla ilmestyneessä tutkielmassaan taiteilijan elämästä ja tuotannosta.

Maalauksen mallina toimineen pojan henkilöllisyys tunnetaan. Hän on Kangasalla varttunut köyhä orpopoika Väinö Koskinen, joka otettiin Einar Ilmonin ja hänen sisarustensa perheeseen suojatiksi tai kasvattipojaksi ilmeisesti juuri muotokuvan valmistumisen aikoihin. Aikakauden kirkonkirjoista puuttuvat viralliset merkinnät kasvattipojan asumisesta Ilmonin perheessä, joten on myös arveltu Väinön saattaneen olla huutolaispoika, jollaisia hankittiin vauraisiin taloihin apulaisiksi ja palvelusväeksi.

14-vuotiaan Väinön olemuksessa voidaan havaita aliravitsemuksen merkkejä: pojan käsivarret ovat äärimmäisen kaidat ja riutuneet, kylkiluut törröttävät ihon läpi ja vatsa pömpöttää proteiininpuutteesta johtuen. Väinön olemus on väsynyt ja lysähtänyt, aivan kuin hän ei edes jaksaisi kannatella itseään. Pojan asento näyttää vaivautuneelta, ja hänen selkänsä ja katseensa on kääntynyt lähes kokonaan poispäin katsojista. Ehkä hän ei kokenut olleensa tarpeeksi vahva kohtaamaan ulkopuolisia ärsykkeitä heikossa ja haavoittuvassa tilassaan.

Väinö asui Ilmonien luona noin kymmenen vuoden ajan. Keväällä 1918 hän osallistui Suomen sisällissotaan ja kuoli maaliskuussa Pirkanmaan Vehkajärven kiivaissa yhteenotoissa taistelukentälle 25-vuotiaana.

Teoksessa voidaan nähdä vaikutteita Magnus Enckellin ja Hugo Simbergin 1900-luvun alussa tekemistä muoto- ja henkilökuvista. Istuva alaston poika on symbolisteille tyypillinen kuva-aihe: alaston henkilö on sijoitettu karuun ja yksinkertaiseen tilaan, jossa ei ole mitään viitteitä tietystä historiallisesta ajasta tai paikasta.

Enckell ja Simberg käyttivät usein malleinaan poikia, jotka olivat astumassa aikuisuuteen. Murrosikä ihmisen herkimpänä ikäkautena kiehtoi symbolisteja. Väinön hahmossa voidaan nähdä toisaalta nälkiintynyt lapsi, mutta toisaalta jo aikuisuuteen kurkotteleva teini-ikäinen, jonka olemus viestittää sisäänpäin kääntyneisyyttä ja olemassaolon ahdistusta.

Toisaalta Ilmonin teoksesta tuntuu puuttuvan Enckellin ja Simbergin muotokuviensa malleja kohtaan osoittama empaattisuus. Väinö vaikuttaa olevan esille asetettu kohde, jota katsoja voi ihmetellä ja tarkastella. Poika istuu jonkinlaisen pöytälevyn päällä, josta tulee mieleen jopa lääkärin tutkimuspöytä. Väinö ei oikeastaan ole kuvattu tasa-arvoisena perheenjäsenenä. Hänen sääliä herättävän laihaa olemustaan on korostettu siten, että pojan persoonallisuus hämärtyy, ja teos hahmottuu symbolina kaikista Väinön yhteiskuntaluokan köyhistä ja aliravituista. Onko Ilmoni mahdollisesti kätkenyt muotokuvaan yhteiskunnallista sanomaa?

Monia Ilmonin lapsikuvia on toisaalta pidetty herkkinä ja ymmärtävinä, koska taiteilija tuntuu päässeen lähelle lasten luonnetta ja ajatusmaailmaa. Ilmonin kerrotaan pitäneen lasten aitoudesta, minkä vuoksi hän maalasi heitä mielellään. Taidekodin kokoelmaan kuuluu myös kaksi muuta Ilmonin lapsimuotokuvaa, Tanja (1920) ja Kirjoittava poika Helmer (1928).

Taidekodin galleriamaisessa huonesarjassa Istuva alaston poika on keräilijän alkuperäisen ripustuksen mukaisesti yhteydessä Ilja Repinin maalaukseen Kääpiö (1887), joka on maalattu Diego Velázquez’n muotokuvan El Niño de Vallecas (Vallecasin poika, n. 1644) mukaan. 1900-luvun alun nälkiintynyt suomalaisorpo kohtaa barokkiajan lyhytkasvuisen espanjalaismiehen. On mahdollista, että Juhani Kirpilää myös lääkärinä kiinnosti aliravittua poikaparkaa kuvaava teos, jonka hän saattoi vuoropuheluun traagisen hovimiehen kanssa.

Pia Hyttinen

Lähteet:

Gadolin, Håkan, Einar Ilmoni – Kangasalan erakko. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo 1952.

Lindström, Anneli, ”Puhuvat kuvat”. Taidekoti Kirpilä. Toim. Anneli Lindström. Taidekoti Kirpilän julkaisuja 1. Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 1998, 69–86.

Nieminen, Sisko, Einar Ilmoni – Yksinäinen kilvoittelija. Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 3. Hämeenlinnan taidemuseo. Hämeenlinna 1997.

Ilmoni istuva alaston poikapieni