Helene Schjerfbeck: Sepän tytär

1928, öljyvärimaalaus pahville, 40 x 26 cm

Helene Schjerfbeckin öljyvärimaalaus Sepän tytär (1928) ajoittuu kaudelle, jolloin taiteilija asui ja työskenteli Tammisaaressa (1925–41). Teos esittää nuorta, tummahiuksista naista kuvattuna suoraan edestä. Schjerfbeckin teosten joukossa se liittyy osaksi taiteilijan modernistisen kauden naismuotokuvia. Ominaista 1920-luvun teoksille on tyylittely, muotojen pelkistäminen tai vääristäminen sekä monesti naamiomainen kasvojen käsittely. Schjerfbeckin henkilökuvien tunnelmaa leimaa usein katseen sisäänpäin kääntyneisyys sekä vaikutelma omissa mietteissä tai omassa sisäisessä maailmassa olemisesta. Voimakkaasti varjostetut silmät antavat aukkomaisen vaikutelman. Näiden vastapainona teoksessa korostuvat aistilliset, hieman raollaan olevat punaiset huulet. Hiukset muodostavat mustan yhtenäisen kasvoja kehystävän reunuksen ja naamiomaista vaikutelmaa korostaa leukaa rajaava tumma ääriviiva. Otsassa on valkoinen valoläikkä. Taiteilija on jättänyt näkyville maalausprosessin jälkiä etsiessään hahmolle oikeaa muotoa.

Vaikka Helene Schjerfbeckin maalaustapa oli myöhempinä aikoina modernistinen eikä se varsinaisesti tavoitellut todellisuusilluusiota, oli hän silti riippuvainen malleistaan ja heidän yksilöllisistä kasvonpiirteistään. Schjerfbeck löysi mallinsa usein lähellä asuneiden ihmisten joukosta. Teoksen nimi viitannee seppä Sahrmaniin (myöhemmin Mäkinen), joka asui lähellä taiteilijaa Hyvinkäällä 1910-luvulla. Perheen lapset Einar, Martta ja Katri olivat Schjerfbeckille tärkeitä malleja, joita hän käytti tunnetuissa 1910-luvun teoksissaan kuten Halkopoika, Tyttö hiekkakuopassa, Sisarukset ja Sirkustyttö. Sahrmanin perhettä 1920-luvulla esittävän valokuvan perusteella voidaan olettaa, että malli oli joko Martta Emilia Sahrman (1903-1991) tai hänen nuorempi sisarensa Katri (1910-1989). Suloinen Katri oli Mäkisen lapsista taiteilijalle rakkain. Marttaa Schjerfbeck puolestaan kuvasi melko pitkään, aina vuoteen 1925, jolloin niin Helene kuin Marttakin muuttivat pois Hyvinkäältä, taiteilija Tammisaareen ja malli Englantiin.

Välitön yhteys perheeseen katkesi, mutta Schjerfbeck teki vielä vuosia myöhemmin toisintoja juuri Mäkisen lapsista maalaamistaan töistä. Tammisaaressa Schjerfbeckin oli myös vaikeampaa saada malleja kuin Hyvinkäällä. Sepän tytär saattaa siis olla maalattu joko (tuntemattomaksi jääneen) varhaisemman luonnoksen tai valokuvan pohjalta. Tiedetään että samana vuonna Schjerfbeck maalasi Einar Reuterin tyttärestä Maritasta muotokuvan valokuvaa apuna käyttäen.

Helene Schjerfbeckin suora kontakti kansainväliseen taiteeseen oli katkennut pian nuoruusvuosien jälkeen. Ranskassa ja Englannissa 1880-luvulla syntyneet näyttely- ja museokäynnit muodostivat kuitenkin vaikutelmien varannon, johon hän saattoi myöhemmin mielessään ja taidejulkaisujen avulla palata.

Schjerfbeck on nimennyt useita taiteilijoita, joiden tuotantoa hän tutki kuvajäljennösten välityksellä. Eräs merkittävimmistä oli Honoré Daumier. Esimerkiksi hänen tapansa vetää vapaita valolaikkuja ihmishahmoihin innosti Heleneä. Schjerfbeck myös tutki teoksissaan kubismin ja ekspressionismin näkemyksiä. 1910-luvulta eteenpäin taiteilija alkaa käsitellä kasvojen naamiomaista pelkistämistä. Piirteiden venyttäminen, rajaaminen ja pelkistäminen lisääntyivät entisestään 1920-luvulla. Joidenkin teosten tekotapa suun ja silmänaukkojen korostamisineen sekä hajoavine katseineen muistuttaa Amedeo Modiglianista, jonka töiden eräänä lähtökohtana oli primitiivinen kuvanveisto.

Sepän tytär muistuttaa eräitä muita Schjerfbeckin naiskuvia, ehkä läheisimmin Kalifornialainen-aihetta (1919, 1927 ja 1934). Näissä teoksissa malli oli taiteilijan kaukainen sukulainen, kaunis Ulla Baarman. Kauneuden kuvaaminen kiinnosti Helene Schjerfbeckiä. Toisaalta monissa hänen teoksissaan on ambivalenttina elementtinä samanaikainen kuoleman, rujouden tai kammottavuuden ulottuvuus. Sepän tytär -maalauksessa tätä edustavat etenkin silmien käsittely.

Olli Vallinheimo

SchjerfbeckSepanTytar