Hugo Simberg: Piru kiikussa

1907, öljy kankaalle, 50 x 45,5 cm

Hugo Simbergin (1873–1917) värikäs maalaus Piru kiikussa on yksi Juhani Kirpilän kiinnostavista ja omaleimaisista teoshankinnoista. Teoksessa piru antaa vauhtia aisakeinussa istuvalle vaaleatukkaiselle tytölle. Valkoisessa mekossaan nuori tyttö muistuttaa Simbergin usein kuvaamia enkelihahmoja, vaikkei siipiä olekaan näkyvissä. Yhtymäkohtia löytyy myös esimerkiksi Simbergin Satu I (1895) ja Satu II (1896) teoksista, joissa tyttö pitkässä valkoisessa puvussa ratsastaa karhumaisen olennon selässä.

Maalauksessa Simberg on kuvannut poutapilviä sinisellä taivaalla ja tyynen vedenpinnan. Punainen talonpääty hohtaa sinisävyistä taustaa vasten. Kirkkaat värit ja naivistinen, jopa tyylitellyn kömpelö maalausjälki käyvät sujuvaa vuoropuhelua teoksen aiheen kanssa. Kahden “lapsen” vauhdikas keinuhetki kesäpäivänä on lähtökohtaisesti iloinen teema, mutta kiinnostavan ristiriitaisuuden tähän huolettomaan leikkiin tuo pieni piruhahmo. Tällainen erikoinen, monimerkityksellinen tunnelma on hyvin tyypillistä simbergiläisessä fantasiamaailmassa. Siellä pirut ovat leikkisiä, hyväntahtoisia ja joskus ilkikurisiakin hahmoja, jotka seikkailevat myös ihmisten parissa.

Ensimmäisen kerran piru esiintyi Hugo Simbergin töissä vuonna 1896. Pirusta tuli yksi taiteilijan toistuvasti käsittelemistä teemoista ja hänen omaperäisten symbolististen fantasiakertomustensa keskeinen olento muuan muassa kuolemahahmon ja enkelin ohella. Kuoleman tavoin piru saa Simbergin teoksissa uhkan tai pahuuden yksioikoisen korostamisen sijaan lempeitä ja inhimillisiä piirteitä. Piruhahmot asettuvat jonnekin hyvyyden ja pahuuden vastakohtaisuuden välimaastoon, mikä tekee niistä vaikeasti määriteltäviä. Tässä sinänsä tuttujen hahmojen moniulotteisessa leikissä piileekin Simbergin symbolististen teosten loputon kiehtovuus. Piru kiikussa -maalauksessakin on olemassa mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Houkutteleeko piru viatonta tyttöä pahuuden teille tai pelotteleeko se tätä vai haluaako se vain pitää hauskaa leikkitoverin kanssa?

Maalauksesta on olemassa toinen samanniminen versio myös vuodelta 1907, joka on kooltaan hieman suurempi, 98 x 87 cm. Tämä toinen Piru kiikussa -öljymaalaus on sommitelmaltaan peilikuva Kirpilän kokoelman teoksesta, ja Simbergin maalausjälki on siinä paljon tarkempi ja yksityiskohtaisempi. Kyseisessä maalauksessa tyttö näyttää huutavan peloissaan pirun antaessa aisakeinulle hurjaa vauhtia. Samana vuonna Simberg teki aiheesta myös pienikokoisemman (18 x 16 cm) grafiikanlehden käyttäen tekniikkana pehmeäpohjasyövytystä. Tämä grafiikkatyö muistuttaa enemmän suurempikokoista öljymaalausta, ja siinä keinu sekä talon pääty ovat myös vasemmalla puolella eli sekin on peilikuva Kirpilän Piru kiikussa -maalauksesta. Aihe sijoittuu todennäköisesti Niemenlautta-kartanon maisemiin. Viipurin lähellä sijainnut Niemenlautta oli Simbergien sukukartano, ja siellä Hugo Simberg vietti usein kesiään. Niemenlautan alueet ja merenranta ympäröivine saarineen olivat taiteilijan monien teosten innoittajia.

Piru kiikussa on yksi viidestä Simbergin teoksesta Taidekoti Kirpilän kokoelmassa. Muut teokset ovat taiteilijan veljestään Guido Simbergistä maalaama askeettinen muotokuva (1902), freskoluonnos Kellonsoittaja (1902), maisemamaalaus Kevättunnelmaa Vantaanjoella (1912) ja pienikokoinen tutkielma Naisia rannalla (ajoittamaton).

 

Päivi Mustola

 

Lähteet:

Andersin, Hans & Simberg, Jan. Sukujen kartano Niemenlautta: Hugo Simbergin innoituksen lähde. Helsinki 2011.

Hugo Simberg 1873–1917. Toim. Anja Olavinen & Hanna-Leena Paloposki. Ateneumin taidemuseo. Helsinki 2000.

Saarikivi, Sakari. Hugo Simberg: Elämä ja tuotanto. Porvoo, Helsinki 1948.

Stewen, Riikka. Hugo Simberg: Unien maalari. Helsinki 1989.

Taidekoti Kirpilä. Toim. Lauri Anttila, Tero Laaksonen & Anneli Lindström. Taidekoti Kirpilän julkaisuja I, Suomen Kulttuurirahasto. Helsinki 1998.

SimbergPiru kiikussapieni